Thank you @mikkoijas.com
once again for a great recommendation

Tunnin pikajuna Turkuun alkaa muutenkin kuulostamaan suomalaiselta iskelmäplatalta, joka rahisee levysoittimessa, jonkun sormeiltua sitä liikaa. Laulaja ehkä Esa Pakarinen.

Sama kokemus!

Selkeytti siis kenttää!

Samaa voisi lintuperspektiivistä sanoa radikaalikonservatiivisuudesta. Muutama 1000 km itäsuuntaan diskovalot ja minihameet alkoivat kadota jotakuinkin 1980-luvulla. Kun Orban, fratellit, Le Pen ja lopulta Washington seurasivat, hieman erilaisine mennyt maailma -haaveineen, se oli jo vanha juttu.

Tapa seurata kaikkea angloamerikkalaisvetoisesti täällä saa kaiken tietysti helposti näyttämään siltä, että asiat tapahtuvat aina ensimmäiseksi New Yorkissa (muutama vuosi sitten Lontoossa), vaikkei näin olisi.

ARTS piti sanomani :) Olin itse ensin Hgissä, sitten Porissa,ja lopulta Otaniemessä. Sinä aikana painopiste siirtyi Hgistä Otaniemeen.

Lasten uutiset on mielestäni perushesaria parempi yksin jo siksi, että siinä raportoidaan- ei spekuloida (aikuisten lehti on kolumnia ja kepeää analyysia täynnä). Luen aina Lasten uutiset!

On niitä vähennettykin. Muistan kun Aalto ARST:illakin oli yksistään neljä toimipaikkaa jokin aika sitten, Helsinki, Espoo, Pori ja Vaasa. Campuksia tai kaiken kaikkiaan olla vuosikymmen sitten 6. Supistettu ollaan.

Hyvä tietää...

Suositteletko, kuitenkin?

Huimaa, että olemme näin loppusuoralla!

In close dialogue with the exhibition, my and Ksenia Kaverina's take on heritage metaphysics:

tidsskrift.dk/nja/article/...

Not just philosophically, though: we work on doing some collab!

PS. Kitsch Studies works hard with materials too (marble = highbrow).

Joo kyllä Ässälle on kredittiä tästä jaettava!