Luen kirjoja. Puhun niistä. Toisinaan sanon jotain järkevää, yleensä tuskin.

Viime viikolla tuli kesäkisan tehtäviä suoritettua tällä kesäkisaajalla vähän vähänlaisesti. Olin nimittäin kuoron kanssa reissussa, jossa kyllä sain parin helpon lisäksi vaikeita tehtäviä edistettyä maistelemalla erilaisia vissyjä ja jäätelöitä, nukkumalla uusissa paikoissa sekä vierailemalla vanhoissa rakennuksissa. Tulipa yksi vaikeiden täyssuoritus (joka kyllä pääsi matkaväsymyksessä unohtumaan Hilman viime viikon katsauksesta) eli esiinnyin osana 1300-hengen suurkuoroa noin 300 hengen yleisölle1.

Edellisen viikon raportti Maaginen kesäkisa tässä blogissa Hilman blogi Viimeiset pari viikkoa ovat olleet omalta osaltani kesäkisan hiljaisimmat. Ensimmäinen viikko meni purjehdusreissulta palatessa, ja viime viikon tein työkeikkaa. Ihan kokonaan kesäkisa ei kuitenkaan ole unohtunut, vaan joitain pisteitä on kertynyt meillä molemmilla. Sen verran aikataulu kuitenkin tuntui, että saatte nyt kerralla yhteenvedon kahdesta viikosta. Heinä-elokuun kisatehtäviä Hilma onkin (jälleen) ollut paljon aktiivisempi ja puuhaillut keittiössä kesäkisan parissa.

Varma kesän merkki on kirjagramin (tai nykyisin kai koko kirjasomen) kesäkisa, joka alko tällä viikolla ja kestää aina 15. elokuuta asti. Maagisen kesäkisan nimellä kulkeva online-yhteisön kisan järjestää kirjailija ja kirjasomettaja Vehka Kurjenmiekka, joka tunnetaan somessa myös nimimerkillä @kellopelikirjasto. Kisa on täysin leikkimielinen, kesän innostaja (vaikka toiset tiimit kilpailevatkin enemmän tosissaan). Kisa käydään tänä vuonna kahdessa sarjassa: parit ja neljän hengen tiimit.

Kesäkisa lähti vauhdilla käyntiin, ja viikko sitten oli omalta osaltani oikein pisteiden superpäivä, kun tein yhdessä pikkuserkun perhekunnan kanssa päiväretken Pilpasuolle. Pilpasuon luontoa ja luontobongauksia. Myös koirat viihtyivät retkellä hyvin Pilpasuo on suoalue Oulussa, ja alueella on pari hyvin hoidettua luontopolkua: lyhyempi lystireitti ja pidempi aistireitti. Kiersimme tuon pidemmän 7km reitin ja saimme ihastella monipuolista suoluontoa oikein kunnolla. Jossain näin tiedon, että Pilpasuolla olisi tunnistettu jopa 23 suotyyppiä1, mutta itse en ole aivan niin hyvä luontotietäjä, vaikka seurani minua kovasti kehuikin.