Jollen ihan väärässä ole, niin taloustieteissä tai sotatieteissä kukaan akateemikko ei ole sataan vuoteen olettanut että ihmiset olisivat rationaalisia.

Euroopalla on jo oma puolustusliitto, Nato.

Yhä pienemmästä potista yhä useammalle jakaminen aiheuttaa väistämättäkin valtavaa skismaa ja kahtiajakoa, ja poliitikon kravatin väristä riippumatta valtava eläkeläisten määrä vetää Suomea kohti pohjaa kun nilkassa oleva ankkuri.

Hallituspohjasta riippumatta velkaa otetaan ja veroja korotetaan.

Ei mitään. Pääpiirteissään samaa antautumissopimusta on tarjottu jo monta kertaa aiemminkin, ja nekin kipattiin, eikä siitä mitään seurannut kellekään.

Ihan niin paljoa niillä ei ole rohkeutta.

Mä oon monesti vähän ihmetellyt ettei firmat yritäkään suitsia mitenkään työporukoiden kimppalottoja. Siinä jos osuu voitto kohdalle, niin äkkiä voi olla puolet työntekijöistä heti maanantaina kadonneet, ja firma on aivan kusessa.

On kyllä jotenkin erinomaisesti aikaamme kuvaavaa että rahat, kiinteistöt ja ylioppilastalot siirtyvät opiskelijoilta eläkeläisille.

On se olevinaan.

Selvityksessä on hätkähdyttävä kaavio, joka oli ainakin minulle uusi.

Suomessa maatalouden saamat tuet ovat merkittävästi sen tuottamaa arvonlisää suuremmat.

Tukien suhde arvonlisään on Suomessa myös aivan omassa luokassaan - esim. yli nelinkertainen varakkaaseen Norjaan verrattuna.

13/21

Kuosmanen laventaa tarkastelua myös julkisiin omistuksiin yrityksissä.

Kiinnostavaa on, miten poikkeuksellisen suuri osuus valtio-omisteisilla yhtiöillä Suomessa on - ja paljon suurempi kuin vaikka Ranskassa.

Mitä suurempi valtionomistus, sitä enemmän yritys saa myös valtiolta tukea.

14/21