Ei tarvitse olla luototietäjä tietääkseen, että luonnoneläinten tappaminen ei ole pitkäjänteisintä suojelua. Ongelman ydin on lähes aina jossain ihan muualla kuin siinä silmiin pistävimmässä asiassa. Usein elinympäristöjen muutoksissa ja ravintoketjujen häiriöissä. Jotka ihminen on aiheuttanut.

Muuten hyvä ehdotus, mutta yksi-yhdestä suojelulla norojen määrä vähenee (tai laatu heikkenee) edelleen. Ennemmin pitäisi ennallistaa ja/tai suojella isompi määrä kohteita kuin mitä on tuhottu. Niin kuin ekologisessa kompensaatiossa.

Ehdotus ei riitä korvaamaan tuhottua kohdetta: tuolla periaatteella norojen määrä jatkaa vähentymistä. Pitäisi noudattaa samoja periaatteita kuin mitä luonnonsuojelulakiin on kirjattu ekologisesta kompensaatiosta (joskaan tällainen jälkikorvaaminen EI ole kompensaatiota).

Luodoista en tiedä paljoakaan, mutta monet asiat luonnossa, jotka näyttävät kuolleelta eivät sitä todellisuudessa ole. On osa luonnon monimuotoisuutta, että on erilaisia elinympäristöjä erilaisille eliöille, myös karuja ja ihmissilmään kuolleen näköisiä.

Pientareet voisivat alkaa uusperinnebiotoopeiksi. Ei tarvisi väen vängällä pitää yllä niin paljon perinnebiotooppikohteita, joilla ei luonnostaan muun toiminnan ohella pysy kasvillisuus pebinä.

Niin tosiaan, pitäisköhän meidän sykeröiden laskeskella. 😄 Vaihtoehtoisena skenaariona voisi arvioida montako neliötä vieraslajeja saataisiin kuriin ja paljonko siitä tulisi momu-hyötyjä, jos sittenkin tupruteltaisiin bensaleikkureilla vieraslajeja nurin. 🤔

Ja joo, palaneen näköistä tulee kun leikkaa. Erityisesti mua harmittaa alikäytävien leikkaaminen ja isot viheralueet, kun tulee niin laajoja autiomaita. Pyöräteiden varsilta sentään usein ajetaan vain semmoinen 1 m kaista, mikä vielä ihan ok (joskaan en käsitä mikä merkitys sillä on).

Luulen, että syynä on se, että jotkut ihmiset valittavat "epäsiistin" näköisistä pientareista ja allergiset haluaa allergeenit vähemmäksi. Ja varmastikin niitä harvakseltaan täytyisi leikata, jos ei haluta sukkession etenevän eli niittyjä pensaikoksi.

Mitähän syitä poikkeusluvan saamiseen voi olla, kummallista - kohteet on muutenkin niin pienialaisia ja vähälukuisia, eikä edes niitä saada turvattua.

Ilmotitko rikoksen metsäkeskukselle?

Joten niin tai näin, niin kiintoisia seurantoja on luvassa!

Koska uomakunnostusta vaativissa puroissa AINA myös valuma-alue on ojitettu ja siksi usein veden laatu heikko. Jos valuma-alue on ok, niin ei puroonkaan yleensä juuri ole kajottu.

Helmi-kunnostuskohteita nähneenä väitän silti, että yllättävän hyviä kohdevalintoja on tehty annetuilla reunaehdoilla.

Seuraamme purokunnostusten vaikutuksia. Tämä onkin mielenkiintoista. Olemme Helmi-ohjelmassa tehneet parhaamme ohjeistaaksemme kunnostuskohdevalintoja siten, että kunnostuksella olisi suurin potentiaalinen luontovaikutus. Sanonpa vaan, että haasteellista, jos valuma-alueita ei voida parantaa. Miksi?

Savimaan puroissa ei ole vaihtoehtoja senkään vertaa. Meidän "luonnontilaisen kaltaiset" savimaiden purot ovat luonnontilaisen kaltaisia vain uomaltaan. Valuma-aluevaikutusta ei ole mahdollista välttää kokonaan, koska kaikilla valuma-alueilla on paljon peltoja ja rakennettua alaa.

Niin ne luonnontilaisen kaltaiset purot. Löytyy tasan tarkkaan kansallispuistoista ja suojelualueilta. Lähtökohtaisestikin siis todella pieni joukko! Vaan kun tutkimuksessa pitää rajata pois tiestä kaukaiset kohteet ja liiallinen vaihtelevuus puropiirteissä, niin jäljelle ei jää oikein mitään.

Syken uudesta puroseurantaverkosta esitykseni keskiviikkona Vesistökunnostusverkoston vuosiseminaarissa. Tervetuloa linjoille kuuntelemaan!