Eilen fiilistelin muistoissani Crumbin ja Burroughsin dokkarien äärellä, jotka hyllyssäni Criterionin julkaisuina. Cinemania-dokkarin julkaisi joku toinen, mutta jos elokuviin uppoutuminen (lue: vajoaminen) ei pelota, kannattaa se etsiä käsiinsä. Ja varsinkin silloin, jos se pelottaa.

120 tuumaa on aika hyvä koko 👍

Oma laaja uutiskirjesetti ei näytä kattavan naapurikuntaa lainkaan, mikä on outo virhe. Pitääpä kurkata lippukauppaan.

Jotenkin ton ahdistuksen voi ymmärtää ☹️ #lähestymiskielto?

Lisää aiheesta. Graafisempi, ollaan leirissä ja seurataan capoja. Äänitehosteet on huikeat. Liikkuva kamera. #leffataivas

Sitten on se uusi 2020-luvun versio. Otaksun, että kaikki poke on poistettu. Olisikin kiinnostava nähdä se, loistavat näyttelijät päärooleissa.

No ei hyvä helvetti taas kerran 😡

Puhutaan siis samaa kieltä 👍

Mistä mä keksin näitä rytmien juhlaa... huonoa kritiikkikieltä.

Mainokset on melkoinen riesa. Ootsä kokeillut yt:ee bravella, kannattaa jos kerran tietsikka käytössä, netti kertoo tarkemmin.

Vähän riippuu millaisia nopeuksia tarvitsee, itsellä luurissa videot pyörii oikein hyvin. On myös muita vastaavia maita, joita yhdistää mainostajien puute.

Muistelen, että mediassa oli vastikään juttua, miten vaikea ihmisiä on tavoittaa puhelimella virka- tms. asioissa.

Soittelut on kyllä rasittavia (paitsi tietenkin vaimon kanssa), ja niitä huomaa siirtävänsä.

Toimiiko leffa kokonaisuutena? Miettinyt katsomista, mut tarinan kuvaus ei ole sytyttänyt.

Sama 👍