...jollain kyllä on, jos kirjoitus pitää paikkansa.

Lisäksi eriyttäminen (myös ylöspäin) on edelleen ihan tyypillistä laadukasta hyvää pedagogiikkaa, jota jokaisen opettajan pitäisi osata tehdä aivan kuten aiemminkin. Se ei ole sidoksissa tuen uudistukseen millään tavoin.😊

3/3

Sitä ei tosin toteutettu ole, sillä tuollaista se ei ole. Kaiken tuon sijaan ryhmäkohtainen tuki olisi mm. ennakoivaa tukiopetusta tarvitseville ja laaja-alaisen erityisopettajan tukea mukana ryhmässä tai tarvittaessa pienemmässä ryhmässä.

Sitä en tiedä, kellä on puurot ja vellit sekaisin, mutta 2/

Ensinnä mitään "erityisen tuen mallia" ei ole edes olemassa eikä käytännössä enää itse "erityistä tukea". On olemassa oppimisen tukea ja siitä joko ryhmäkohtaista tukea tai oppilaskohtaisesta tukea.

Liekö kirjoittaja tai kirjoituksen opettaja tuossa pyrkinyt kuvaamaan ryhmäkohtaista tukea? 1/

Kiitos jakamisesta, menee kuunteluun! Juho Honkasilta on ihan huippu😊!

Kiitos, että huomioitte tämän. Tuon terveiset suomalaisesta peruskoulusta ~20 vuoden kokemusperspektiivillä #opehommat:

Lapset eivät lähtökohtaisesti erottele toisiaan. He eivät osaa. He kuitenkin oppivat sen toimintaympäristönsä aikuisilta.

Vastuu on aina meillä, aikuisilla.

Kiitos tästä ja vinkeistä seurattaviksi! Kliksuttelin seurantaan😊.

Kiitos kommentista😊! Jaan ajatuksen: aktivoituisin mielelläni täällä! En ole oikein vain löytänyt tähän mennessä täältä moista keskustelua. Pitäisi varmaan bongata uusia seurattaviakin. Saa suositella!

Hei, mä olen aina antanut sellaisia ikikestoläksyjä kuten:
-lue kirjaa
-lue kirjaa yhdessä huoltajan kanssa
-leiki ja liiku
-leiki ja liiku yhdessä huoltajan kanssa
-lisätehtäviä kirjasta, aina jees!
-rentoudu
-mieti päivän kivat asiat
jne.

Käviskö joku noista😉!
Yt. Ope -83

Ainakaan itsellä. En jaksaisi epäjärjestystä, mikä päämäärättömästä hyörimisestä seuraisi. No myönnän, että joskus on katsottu vaikka leffaa tai luontoliveä. Niistäkin saa ihan hyviä OPS:iin meneviä tehtäviä aikaan😅.

Yt.nimim. ELO -83
P.S. Yläkoulussa varmasti vaikeampaa, itse alakoulussa!
2/2

Moikka!

Tunnustus:

Olen viimeisimmät työvuoteni sekä jouluisin että keväisin vetänyt aika lailla "tappiin asti"😉. Ei väliä, vaikka arvioinnit on ollut tehtynä. Tekemistä voi toki tuunata ajan henkeen sopivaksi (esim. matikkaa kesäteemalla jne.) Ei tulisi mitään ilman struktuuria ja rutiineja. 1/

esim. koulupsykologin käsitys lapsesta on ollut täysin toinen kuin opettajien, ja pyynnöistä huolimatta hän ei ole tullut luokkaan katsomaan lasta osana ryhmätoimintaa, koska tällaiseen ei "riitä resurssit"...😬 Siinäpä se peitto taas onkin...😔 2/2

Ajattelinkin, että et tarkoittanut kirjaimellisesti. Uskon, että tavoitetaan sama ydin😊❗️

Varmasti jokainen ope on kirjaimellisestikin tosin joskus istunut "turhissa" palavereissa. Itse olen kokenut tällaisiksi tai ainakin turhauttaviksi esim. sellaisia, joissa moniammatillisuus ei toimi: 1/

Jos halutaan aidosti saavuttaa jotakin, saattaa sellainen palaveri ajan myötä jopa lisätä oppilaan kokemusta aidosta kohtaamisesta😉. 4/4

moninaiset JA monessa paperissa lukee sitä sun tätä ja monessa palaverissa pohditaan mahdottomuuksia... Mutta tässä osoittelisin jälleen lempiaihettani eli toimintakulttuuria. Paljon lähtee jo asenteesta: vedetäänkö palaveri "muodon vuoksi" vai halutaanko ihan aidosti saavuttaa jotakin? 3/

toimivaksi työkaluksi. Kunpa oppimisen tuen uudistumisen myötä myös perustukset kaikkiaan osattaisiin nähdä uudesta näkökulmasta. Meille opetettiin EO-koulutuksessa, että tuen papereihin ei kirjata mitään sellaista, jota ei voida toteuttaa. Voisi soveltaa palavereihinkin! Toki realiteetit ovat.. 2/

Tästä sikisi pidempi aatos. Tuossahan on lähtökohtaisesti paljon pielessä, kun palaverit koetaan tuollaisiksi. Vähän sama kuin se, että tuen paperit koetaan turhiksi ja ylimääräiseksi työksi sen sijaan, että ne olisi valjastettu työn suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin apuvälineeksi eli..1/

Upea🥰! Tulee mieleen arvon kuninkaallinen Prinsessa Pikkiriikki. Ollappa maailmassa enemmän taikavääkylävoimaa😊❗️

Hauska kysymys! Itselle sopivin taitaa olla noiden yhdistelmä. Olen erityisluokanope ja näen työni juurikin sellaisena:tietyt rutiinit, struktuurit ja jatkuvuus luovat ympäristöön turvaa ja oppimiselle otollisen tilan. Siinä tilassa lasten kanssa jokainen päivä on kuitenkin aina erilainen=parasta!😊

vastaanottopisteeltä, jonne oltiin matkalla, ja voitaisko mennä silti sinne, kun tiedettiin, että tarvitaan labrat. Asiakaspalvelu kertoi, etteivät voi auttaa: järjestelmä alhaalla. Käännyttiin kotiin. Lääkäri soitti. Käski varata ajan vastaanotolle. Käsky maksoi saman kuin se vastaanotto myöh.😅🤷.