Työllisyysasteeseen palveluihin yms. osallistuminen ei vaikuta, joten lienee sitten edelleen paras suhdanneindikaattori.
Mielenkiintoinen havainto.
Vaikuttaako tähän työttömyysturvan edellytysten muutokset (vai vaikuttaako ne vain ansiopäiväraha vs. peruspäiväraha vs. työmarkkinatuki osuuksiin etuuksien saajista)
Vaikuttaako tähän työttömyysturvan edellytysten muutokset (vai vaikuttaako ne vain ansiopäiväraha vs. peruspäiväraha vs. työmarkkinatuki osuuksiin etuuksien saajista)
Muutos on desimaaleja. Tasapainotavoitekin on melkoisen kova ja ehkä reilumpaa puhua Ruotsista tiukkojen fipo-kriteerien maana, jonka julkinen talous on kunnossa ja josta voi siksi olla vaikea ottaa mallia.
Jäi hiukan epäselväksi mikä tuon tekstin perusteella pitikään olla linkki velka-ankkurin ja kotitalouksien velkaantumisen välillä. Varsinkin kun tuo ankkuri otettiin käyttöön vasta 2019?
Ja joustavoittaminen hiukan liioittelua, kun tavoitteeksi otetaan nollaalijäämä?
Ja joustavoittaminen hiukan liioittelua, kun tavoitteeksi otetaan nollaalijäämä?
Asevelvollisuushan tosiaan trendaa, joten ehkä toivoa on. Taloustieteen puolella ei mitään erityistä epäselvyyttä siitä etteikö kustannuksiin pitäisi laskea muutkin kulut kuin budjettikirjassa näkyvät.
En nyt varsinaisesti tuon perusteella sanoisin että Suomi olisi yrittänyt laskea kustannuksia oikein (sisältäen palkattoman työpanoksen) vaikka siihen tukea olisi ollutkin.
Tuo luottamuskriisikohta pitää tosiaan paikkaansa. Uutta tässä lähinnä kai se että joku mukana ollut kertoo siitä julkisesti. Varsinaisesti W ei tosin sano että Aki K olisi ollut ratkaisu tähän kriisiin.
Taisi tulla analysoitua W:n kirjaa jo tarpeeksi, mutta hyvä kun postasit, olisi mennyt ohi.
Taisi tulla analysoitua W:n kirjaa jo tarpeeksi, mutta hyvä kun postasit, olisi mennyt ohi.
Kolumniin ei saa lähdeviitteitä, mutta tämän klassikon olisin lisännyt. Avautuu kaikkien yliopistojen tunnuksilla
www.jstor.org/stable/1821607
www.jstor.org/stable/1821607
The Economic Cost of the Draft on JSTOR
Walter Y. Oi, The Economic Cost of the Draft, The American Economic Review, Vol. 57, No. 2, Papers and Proceedings of the Seventy-ninth Annual Meeting of the American Economic Association (May, 1967),...
www.jstor.org
En olisi pitänyt tieteellisiä paradigmoja ideologioina, mutta tämä lähtee turhaan sivuraiteelle.
Oleellisempaa kun on että kaikki argumentit ei perustu ideologiaan (vaikka esim. Trump niin ajattelisikin ja vaikka erityisesti poliittisilla laidoilla näin saattaa olla).
Oleellisempaa kun on että kaikki argumentit ei perustu ideologiaan (vaikka esim. Trump niin ajattelisikin ja vaikka erityisesti poliittisilla laidoilla näin saattaa olla).
Lähinnä kyse on siitä että nimimerkkien takana on keskimääräistä enemmän kaheleita.
Ideologiaa käytät hiukan laajemmassa merkityksessä. Varsinainen pointti on että oikean ja vasemman lisäksi on myös oikea ja väärä.
On vaikea tietää pitäiskö nimettömät ottaa vakavasti. Minä ohitan.
Tuo värin näyttäminen oli vähän hölmö kommentti. Mielenkiintoisempi oli hiukan aikaisempi keskustelu tarpeelle aktiivisemmasta mediakommunikaatiosta ja lobbaamisesta kunnes kaikki meni - Wahlroosin mielestä - pieleen.
Muistelen tästä kinanneen joidenkin ketjussa olevien kanssa aiemminkin. Minusta ei syytä yleistää omia kokemuksia koko alaa koskeviksi.
Piti käydä tsekkaamassa. Jos luin oikein, Wahlroos sanoo vain että Mika M ja Vesa V yritystukikommenteista oli tullut joillekin ihottumaa (ja että Sixten on demari). Aki K valinnasta ei puhuta juuri mitään.
Tarkoitin riippumattomalla riippumatonta. Sellaista tutkimusta jonka tuloksia ei tiedä etukäteen ja jonka raportoinnissa ei oteta muita intressejä huomioon
Se että ei olisi ideologiatonta yhteiskuntatutkimusta. Mutta on totta että sen erottaminen poliittisesta vaikuttamisesta on vaikeaa.
Mielenkiintoinen tieto. Pitää vissiin lukea vaikka olin ajatellut skipata. Johtopäätöksesi on silti väärä. Suomessa tehdään edelleen myös riippumatonta tutkimusta. Tarvitaan vaan paremmat pelisäännöt riippumattomuuden varmistamiseen.
Mutta akuutti keskustelu liittyy siihen saisiko esim. veronalennuksilla aikaan niin paljon kasvua että velkaantuminen pysähtyisi tai edes hidastuisi. Konsensusnäkemys taloustieteen tutkijapiireissä käsittääkseni että ei. Poliitttisesti tämä on silti houkutteleva vaihtoehto ja ehkä siksi suosittu
Pitäisi varmaan tarkistaa mitä sosiologian oppikirjoissa talouskasvun ja hyvinvointivaltion yhteyksistä sanotaan ja millaiseen näyttöön perustuu. Esim 1950-luvun teollistamispolitiikan vaikutuksista hiukan helpompi arvioida vaikutuksiakin
Sosiologian oppikirjat kannattaisi toki uudistaa :( mutta varsinainen pointti liittyy siihen että menojen ja tulojen ero pitää hoitaa menoja pienentämällä tai tuloja kasvattamalla eikä vielä ole keksitty keinoa jolla talouskasvua voisi vauhdittaa niin paljon ettei näitä tarvittaisi
Moi, Pitäisi varmaan tietää, mutta en hoksaa:
Mihin ruotsalaisjuttuun viittaat?
Mihin ruotsalaisjuttuun viittaat?
Olisko kellään hyviä budjettiriihijuoruja. Mitä sieltä on tulossa
Niin ja Sorsasäätiön raportroima vaikutus miljoonan ansiotuloihin oli sekin hiukan erikoinen kärjistys. Ansioksi laskettakoon että jo yhteenvedossa kerrottiin että tällaisia henkilöitä on vain 200
Tässä olisi varmaan ollut paikallaan analysoida hiukan kapeampaakin tulokärkeä. Viittaamasi Sorsa-raportin mukaan yli 100 000 ansaitsevia johon saman rapsan mukaan veroalennukset lähinnä vaikuttaa on vain 2%. Ylimmässä kymmenyksessä näillä pieni paino.
Asiantuntijapaneelit on väkisin jollain tavalla epädemokraattisen elitistisiä. En ihmettele että tuntuu epäreilulta, mutta innokkuus ei aina korvaa osaamista.
Empiirinen havainto. Ei tarvetta laseille. Mutta sisältää mielenkiintoisia kuplia. Ihan hauskaa olisi kvantifioida. Ideoita?
Sen sijaan arviointineuvoston riippumattomuutta vaihtelevista poliittisista suunnista tulevia paineita vastaan puolustin aikanaan parhaani mukaan ja teen sitä edelleen.