Tää täytyy kyllä lukea! Olen pitänyt hurjan paljon kaikista Koira nimeltä Kissa -teoksista – ja meidän lapset myös. ❤️📚

Mä kyllä luulen, että piti.

Näinpä. 😅 Tosin jos tämä olikin omasta mielestä hauska hetki, oppilas taisi ohittaa sen olankohautuksella. 😁 Jonkin verran saan oppilailta koulumuistoja viesteinä somessa. Toki viesteissä taidetaan jakaa lähinnä positiivisia juttuja.

Tai sitten tilannekomiikkaa. 🤭

Voin kuvitella! ❤️

Ismo Alanko on järkäle! Tykkään valtavasti! Keikka parin vuoden takaa on yksi hienoimmista livekokemuksista.

Mä nukuin mummilassa tuollaisessa nojatuolipedissä. Se oli ihan parasta! Kun kasvoin, peti alettiin tehdä olohuoneen sohvalle. Toisessa mummilassa oli enemmän tilaa: siellä oli levitettävä vieraspeti, sellainen puinen. Hauskimmat muistoissa meitä nukkui siinä lapsena useampi serkku. 😄

Tällaisesta lukemisen "tavasta" voi olla myös hyötyä. Mun on helppo samaistua joihinkin oppilaisiin, jotka sanovat, että kirjan tapahtumia on vaikea palauttaa mieleen.

Sama! Jätän kirjat tosi helposti kesken. En oikein aina edes tiedä, miksi jokin teksti ei vedä. Joitain klassikoita tai "isoja" nykykirjallisuuden edustajia olen lukenut pakolla (ammatti vaatii).

Yhtä aikaa tekisi mieli katsoa mutta samalla ei yhtään.

Olisin pakottanut itseni!

Aamulla ei auennut ja jätin lepäämään. Nyt kun kokeilin, keksin heti. Joskus käy näin.

Suomalainen koulu on lopulta ihan jees. 9/9 #opehommat

vanhempien purkaukset. Väärin laitettu Wilma-viesti. Liikaa Wilma-viestejä. Yksi ajattelematon kommentti opettajalta tai rehtorilta ja koko koulu on rappiolla. Höh. Ei ole.

Lukekaa Kotron teksti. Meillä on koulu täynnä oppilaista ja heidän parhaasta välittäviä aikuisia. 8/

olla ikään kuin sivustakatsoja jossain, josta ei oikeasti tiedä mitään. Mikä aitiopaikka nähdä, millaista on aina tietyssä ajassa olla nuori!

Palatakseni Kotroon tuntuu surulliselta, että nykyisessä keskustelussa dominoivat kouluun tai pikemminkin johonkin yksityiskohtaan pettyineiden 7/