Jatkototeamus. Eikö ainakin pörssiyhtiöiden tulisi pysyä pystyssä ilman minkään valtion tukea? Sitä kai kutsutaan yrittämisen riskiksi, jolla voitot perustellaan ja oikeutetaan. Aloittaville pienyrityksille tuen voi vielä jotenkin ymmärtää.

Mikäli yhtiö on sitoutunut sertifikaatin noudattamiseen, niin vähintäänkin sitä. Ja hyviä tapoja käydä vuoropuhelua, rikottu myös. On lähinnä saivartelua, rikotaanko enää lakia. Luottamus on rikottu, jos ei annettuja lupauksia ja sitoumuksia pidetä arvossa.

Tuntuu, että poliitikkojen ymmärrys ei mitenkään pysy yhteiskunnan ja markkinoiden muutoksen tahdissa, varsinkaan taloudessa. Lintukotoa ei enää ole millään tasolla. Ja entistä enemmän robotit valtaavat niitäkin työpaikkoja, joita ihmiset ovat tähän asti vielä tehneet.

Jatkokysymykseni siis on se, että eikö palvelutaloille sekä kunnallisella että yksityisellä puolella pitäisi asettaa jokin kohtuukatto kuten veroille? Esim. 85 % asukkaan tuloista ei mahdu minkään oikeustajun piiriin.

Sanoisin, että tahto ei riitä, resurssit kyllä löytyisivät, jos asia koettaisiin tärkeäksi, mutta luonnon suojeleminen rikoksilta ei ole muodissa. Metsäteollisuus ei tykkää liiasta suojelusta. Tehokkuus ja aika kärsivät, sillä molemmat ovat rahaa.